Apoteekki isoäiti homoseksuaaliseen seksi

Jatkuva rahapuhe kääntää runon irvikuvakseen. Koti voi olla myös vanhain Dick Harrisonin huhtikuinen blogikirjoitus Pestskrönör vahvisti kutinan. Äskettäin osuin siihen toisesta suunnasta ja huomasin, että tapahtumat olivat kirjan lopussa aikajärjestyksessä eli muodostivat aikajanan Suomen historian merkittävyyksistä. Orbital Verses by Anneke Baeten. Filosofisesti minulta meinaa karata sanan "merkitys" merkitys.

Sitä täytyykin tutkia, mikä tässä on merkitys. Merkitys on ajatussisältö, joka on yhteydessä merkkiin. Fenomenologialle kai merkitys on ilmiö, joka eroaa selvästi toisesta ilmiöstä. Merkitys on helppo tarkistaa sanakirjasta. Se on korostunut teollisuusautomaation ylläpidossa. Se on vähentynyt panssarintorjunta-aseiden ja ilmavoimien kehityksen myötä. Merkitys on mutkikas riippumaton merkityksen luoja. Mikä ilmiöitä sitten pitää yhdessä? Mikä huolehtii niiden yhteen ja sama Odotan pitkää ja sateetonta syksyä.

Avocado kasvaa ja kasvattaa lehtiä. Alimmaisessa kuvassa on tämän päivän kasvu. Ilmast ovat olleet moni-ilmeisiä, ei voi moittia. Siedettävä sää minulle koska en ole auringonottaja, en makoile rannoilla kärventämässä nahkaani. En ole myöskään kesämökki-ihminen, vaan haluan olla kosketuksessa sivilisaatioon. Tämä ei tarkoita ettekiö viihtyisi Koitereen mökillä, viihdyn kyllä mutta vanha äitini asuu kesäänsä kotitalossamme ja jotenkin pitäisi olla läsnä niin kauan kuin se on mahdollista.

Odotan pitkää ja kuivaa syksyä. On se kumma miten jotkut ortodoksit puhuvat paskaa lähes jokaises Mutta Watteaun keinu silti hienoin. Lisääntymiskyvytöntä vastaan ei voi tehdä syntiä, liikaa, hän sanoi vakavana silmät alas luotuina.

Ketään ei ollut kuulemassa. Hänestä huokui sekä kauneuden että määrän lisäämisen vimma. Hän ei vielä tiennyt sitä. Hän oli nuori, eikä uskonut aivan kohta kirjoittavansa romaania. Maailma oli äskettäin tullut täyteen julkaisukynnyksen ylittävää tekstiä, joka ei tällä lukunopeudella kävisi ikinä vähiin.

Oli parempi jättää leikki sikseen. Oli epävarmaa, ketkä ammattilaisista todella olisivat valmiita murhaan. Oliko niin, että kauneus ja ymmärrys oli vaarassa kadota pallolta ja hän este se Posted by Janne Nummela on Suosittelen lämpimästi, erityisesti niille, jotka ovat pitäneet Enni Mustosen tuoreista Syrjästäkatsojan tarinoista. Kirjan hyvyys ei ollut kuitenkaan se syy, miksi lukukokemus muodostui niin antoisaksi, että katsoin tarpeelliseksi raportoida kolmasti maanantai-iltana Hyvinkään historiaa kirjoittavalle Anu Lahtiselle havainnoistani.

Pääsin sivulle 18 ja muistin, että mainitut Gustaf Wulfcrona ja Karl Armfelt omistivat myös sen Kokemäen Forsbyn, josta sukunimen CZ-5 by Rene Rig. Anita Konkka blogissa Sanat - 2 vuotta sitten. Hyvä lukusää on vallinnut lähes koko kesän, on satanut ja tuullut, Olen ahminut kirjoja ja nauttinut sadepäivistä, kun olen saanut lukea eikä ole tarvinnut lähteä kastelemaan palstaa.

Patrick Mondianon tiukan ja niukan modernismin jälkeen olisi ollut vaikeata päästä Knausgårdin lavean realismin makuun, ellen olisi aikaisemmin tottunut hänen tapaansa kirjoittaa. Kolmisen vuotta sitten luin ensimmäisen Knausgårdini. Se oli Taisteluni-sarjan toinen kirja, joka oli vähällä jäädä lukematta, koska kirjan alku, noin 70 sivua lapsiperheen arjen kuvaus En muista vähään aikaan nähneeni mitään tällaista, ainakaan luvun lopun elokuvassa.

Uudestaan se nähtiin vuonna Ikärajaksi määriteltiin K, minkä voin todellakin hyvin ymmärtää. Prinsessa Kaguyan taru Se perustuu luvulta asti tunnettuun Bambunleikkaajan tarinaan, jota pidetään vanhimpana japanilaisena proosakertomuksena. Satu kertoo arvoituksellisesta tyttölapsesta, jonka vanha bambunleikkaaja löytää hohtavasta bambunversosta. Vanhus vie pienokaisen kotiinsa ja alkaa puolisonsa k Francolainen pariskunta istuu Viking Mariella -laivan diskossa.

Nainen on lyhyt mutta jäntevä, sironilkkainen, miestä kymmenen vuotta vanhempi. Mies näyttää Fidel Castrolta. Nainen tuijottaa koko illaan happamena. He eivät puhu vieraita kieliä, francolaiset. Heidän olemus on jäykistynyt, kangistunut, kuin jokin jumaluus kaiken aikaa riepottaisi heitä niskasta.

Kovin hyvin nämä francolaiset eivät ymmärrä sitä, että N-liiton ainoa olemassaolon perusta oli geneettinen. Projekti säilytti genetiikan, jonka moderni väkival Russell Rousen esikoispitkä oli yhdessä Leo C. Se perustui Rousen ja Clarence Greenen alkuperäiskäsikirjoitukseen, joka toi elokuvalle lopulta Oscar-ehdokkuuden. Löysin kuvan kun siivosin siihen mahdollisesti sopivan tekstin luonnoksistani. Olen taas siivoillut ja elän harhaluulossa että joku olisi siistiä, ja järjestyksessä.

Olkoot nyt sittenkin tämäkin yhdistelmä täällä näytillä. Samaan aikaan otettu rinnakkaiskuva samalla kameralla Canon EOS samoilla automaattiasetuksilla on englanninkielisessä blogissani, uploaded today.

Nousee ja laskee isommankin joen vesi - virtaa tyynenä Kuvan päiväys: Eilen auringon paistaessa lämpimästi pyöräilin pitkin Ratakatua Hansakadulle, jonka nimi on erittäin historiallinen tai kaupankäynnin historiallinen. Jos Portsa on ilmeeltään saksalainen, niin sataman suunnan ilme on kansainvälisen merimiesmäinen.

Tajusin tämän makustellessani eilistä tuntomaailmaani. Jotakin hyvin vapaata ja ilmavaa sanoisin. En tiedä mitään ihmisistä joita täällä on asunut ennen, ja asuu nyt, mutta ihastuin tähän "lähtevien laivojen" ilmapiiriin. Tässä muistutus Puutarhakadun päässä olevan puutalon kohtalosta. Kakola näkyy hieman tuolta puiden takaa.

Hyvää kuvausta itärajalta Verkkohaku kertoi, että mies oli saanut Wikipedia-sivun josta oheinen kuva. Ei siis kaipaa blogisarjaa esiinnostokseen. Here is the link to the interview: Tällainen rajaus, x Sinä et osaa sanoa mikä on yksi ja ainoa oikea koron korkeus milloinkin.

Hänen ruumiinsa elimiä pienimmistä kudoksista sydämeen ja aivoihin hallitsevat niitä varten säädetyt lait. Lyhyesti sanottuna termi on tarkkarajainen. Mistä ihmeestä te puhutte? Minä en sanonut, että tämä tapahtuisi tänä vuonna. Sen aika tulee kun kaatuilevasta merestä nousee kuviteltu saari, joka kuiskaa imartelevia tuskia pintaan kuin lumpeita.

Silloin varmasti suljet silmäsi ja leikit. Heillä on kaikki mitä he haluavat, ja siellä he alati esittelevät tuoretta kalaa laseillaan elehtie Tämä Eila Pennasen Naivistit on melkoinen yllätys. Ensinnäkin ainakin romaanin alku on todella häikäisevän hyvin kirjoitettu. Toiseksi Pennanenhän näyttää olevan G-harrastaja. Aivan poikkeuksellisen mielenkiintoinen romaanin alku. Onko tuttu skene, eestriproge? Tällaisia asioita vapaudella kannattaa tehdä.

Puutaloja ja lumoava puisto sataman suunnalla. Kaikki turkulaiset puutaloalueet ovat omaleimaisia ja niin on myös tämä sataman suunnalla oleva alue. Jotakin erityistä tässä on, en tarkoita ihmisiä, vaan ilmapiiriä. Malmikadun Kakolan puoleisesta päästä kolme kuvaa. Vanhoja pihakukkaistutuksia ja taloja. Pihat ovat keitaita kaupungissa, jossa puretaan niin paljon taloja. Takapihan ristikon läpi näkyy kukka-ampelleja.

Kuva ei tee oikeutta tälle kauniille rakennukselle. Näkymä Mittarinkadulle, ollaan kait jo Linnanfältil. Malmikadun alapäässä on kiehtovia rakennuksia ja luonnonpuistikko, melkein metsä. Vapriikin Postimuseon näyttely palasi mieleen eilen Twitterissä vaihdetuista viesteistä. Ja nyt poliitikot nyrpistelee Syyria pakolaisista "kun ne on tyhjätaskuja".

Kaikki ei kaaoksessa saaneet käskyä: Kyoshi Takahama - Kyoshi Takahama syntyi Aina kun ne oli sukelluksissa minä siirryin lähemmäs. Pääsin viimeisen sukelluksen aikana ihan rantaan, koivujen taakse. Yksi pulpahti kolmen metrin päähän. Ensin se ei huomannut minua. Sitten se mitään puhumatta alkoi meloa poispäin. Toiset liittyivät mukaan ja kuten aina, kaikki kolme alkoivat vipattaa karkuun. Metsästä kaikui siipien läpse ja tohahdus kun telkät jarruttivat päästyään riittävän etäälle.

Sitä, että heidän maailmaansa tuli ihminen. Vielä tunti sitten puhalsi tuuli sadetta puiden kylkiin. Järven pinta yritti tulla reunojen yli. Se on tyynempää kuin se että koko ajan on ollut tyyntä. Ei voi väittää että ilma olisi huonoa ollut, mutta nyt se on puhdasta. Tai se tuoksuu sateelta, tai siltä että on ollut sade. Sitä on kevyt hengittää. Ilma menee nyt keuhkoihin. Puut lepäävät, ne lepuuttaa oksia. Lainaus kokoelmasta Sininen Delfiini, s.

Minä sousin veneellä järvellä, aurinko punasi pilvien reunoja pohjoisessa, järven pinnalta peilautui maailman puna. Veneen tervattu keula työntyi pohjan päällä. Tumma mutapohja, sitten uppotukki, risuja, sitten, äkkiä, isoja lohkareita, joista yksi pistää melkein pintaan.

Kun veneen köli rusahtaa lohkareeseen, lähtee lintu rantaruovikosta lentoon, lentää veneen läheltä ja huutaa: Ja yö on taas, kesäkuussa, Karjalan kesäyö, hämysti lähes vaiti. Heitin vettä, kipollisen, kuparikipollisen, vaskea kippo, puusta varsi, kiville mustanpuhuville, kivet puhuivat, mustanpuhuvat, kihahtivat, jyrähtelivät kivet, saunanukko puhalteli löylyä, pehmeä löyly hikelteli ihossa, hiki valui, kiuas sihisi, pitkään, savuiset seinät, pehmeä löyly, lisää vettä, porahteli vesi kivillä, löyly kierahti lauteille, ihmisten iho hikisi, ihot punoittivat löylystä, vielä hiven vettä, mustanpuhuville kivisille, lämmin, pehmeä löyly, savunpehmeä tuoksu, kiiltelevät seinät, mustat noesta, mustat kivet, kuumia, sihisee, kuhisee löyly, sitten, o Telkkä katseli ja kuunteli.

Ei kuullut mitään, pöyhisteli lihaksiaan, sukelsi. Sinne se taas meni. Taivaan ja maan väliin liukui pilvet. Kuu maalasi pilvet vaaleiksi. Minä olin katsomassa miten hiljaista oli. Vesi oli ikäänkuin varuillaan. Mitä tuo telkkä tekee täällä? Jos se halusi ottaa viimeiset hiljaisuuden rippeet muistoksi etelään.

Okei, sorsa, siitä vaan, ole rauhassa. Nyt on lähes pimeä. Airojen kolahtelu kaikuu rannasta. Vesi suhisee kun taivas tihkuaa. Sieltä täältä nevalta kuuluu lintujen keskustelua. Kun alan soutaa, niin en kuule ääniä. Vesi soljuu keulassa ja laineviuhka leviää jälkeeni. Vesi on tiheänä tihkuvasta sateesta, rannat suttaiset, niinkuin eivät olisi vielä valmiiksi piirretyt.

Lainaus kokoelmasta Sininen Delfiini, ilmestynyt vuonna sivulta 39 Sininen Delfiini ilmestyi jo aikoja sitten. Luin siihen aikaan lueskelin mm. Unto Kupiaisen esseitä ja runoja. Asuin alkuvuoden Unto Kupiaise Taiteilija Hjulhammar ja sisarensa. Paluu Kauttuan tehtaiden museoon, jossa oli esillä kolme ihanaa kuvaa Kauttuan ruukista.

Niistä nappaamani kuva ei ole niin tarkka, että erottaisin kuvien alapuolella soikiossa olevan tekstin, mutta muistinvaraisesti siinä todettiin alkuperäisten akvarellien olevan jonkun omistuksessa, mutta ei kerrottu niiden tekijää. Tekijä oli kuitenkin tunnistettu ja paljastettiin erillisessä tekstissä: Todennäköisenä ajoituksena pidettiin lukua.

Verkon sukutaulussa Johanna Augusta on aatelisneiti, joka syntyi Köyliössä Ne ilmestyivät alun perin vuosina — Kenen tahansa muun kohdalla voisi ajatella, että luvulta alkaneen klassikon jatkaminen olisi ollut mieletöntä, mutta Giraud on paitsi loistava piirtäjä myös erinomainen käsikirjoittaja. Loppuvaiheessa mukaan tuli jonkin verran paralleelikerron Sade sataa sataa ropisi. Ajattelen että jos olisi pihasauna, voisi kerätä sadevettä ja käyttää sitä saunomiseen.

On satanut niin paljon että turha puhua saasteista sadevedessä. Tänään piti mennä kuvaamaan puutaloja ja pihoja sataman suunnalle, mutta kuka nyt kaatosateessa lähtisi. Ukkonenkin jytisi ja salamoi. Tässä sitä vasta sataakin! Rännit putsaantuvat ja pihan kivet. Suomettaressa kesällä ilmestyneellä jatkokertomuksella oli lupaava nimi.

Jatkoin loppuun asti, vaikka huomasinkin pian erehtyneeni. Lautamiehen muistot paljastuivat kolmen löyhästi toisiinsa liittyvän kertomuksen sikermäksi. Ainakin viimeinen näistä oli niin melo dramaattinen, etten usko sen todella tapahtuneen. Aivan alussa näytti vielä hyvältä. Kirjoittaja kuvasi taloa Vanhassa Suomessa elävästi ja yksityiskohtaisesti. Erittäin merkillinen oli minulle se suuri Englanninkielinen sukututkimusblogini on jokseenkin kuollut, mutta näköjään sen Google vielä löytää.

In the book from the place where he came from, I read that he was a seaman, came to Kotka and married a Finnish lady. That is all the information that I have. Kysyähän saa, niin kuin olen moneen kertaa täällä todennut. Recent Work from Marco Giovenale. Malmikadulla on vanhaa ja kaunista puutaloasutusta ja vehreitä pihoja. Avocado se vaan kasvaa Lokinkadun asunnossa. Tänään jokseenkin satamoton päivä. Kävelimme Kakolaan, siellä on heinäkuun loppuun asti ilmaisia Kakola-kierroksia.

Jouduimme odottamaan sisäänpääsyä jonkin aikaa, sillä ainoastaan henkilöä pääsi yhtä aikaa sisälle. Sitten saimme kirjautua sisään ja saimme vankinumerot, joilla pääsi sitten ulos. Oli ahdistavaa taideteoksista huolimatta. Olikohan ilmanvaihdossa jotain häippää koska tuli hieman huono olo. Kuka mittaisi ahdistuksen ja ikävän mikä noissa selleissä ja seinissä pesii. Kakolassa en ottanut kuvia. Sen sijaan Malmikadun sähkök Loman viimeinen päivä on ollut säältään niin epävakainen, että pysyttelin sisätiloissa ja yritin selvittää jotain megalomaanisista pinoistani kohti ovea.

Sinne se nyt amerikkalaisuudessaan palaa. Ensimmäinen osa esiteollisen ajan jätteenkäsittelystä oli rinnastettavissa Suomeen, mutta myöhemmät heikommin ja kiinnostivat minua vähemmän muutenkin. Mielenkiintoisin kohta oli tilkkutäkkien teko, joka ei todellakaan yleistynyt Amerikassa ennen te Tämä on niin yksinkertaista.

Jos nyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailmassa oltaisiin nähty jokin uusi kultakausi, olisivat kaikki kommunismin vastustajat oikeassa ilman muuta. Jihuu fasismi tuottaa hyvää, eikä sairaalaa ja tohtoreita enää tarvita. Vaan tosiasiassa maailman asiat ovat nyt taas pahemmin kuin 25 vuotta sitten.

Siihen ei ole vaikuttanut mikään lääkäri-Venäjän viimeaikainen tolpille nouseminen pehmustetun huoneen nurkassa.

Vaan pelkästään voittajan, valloilleen pääseen egoistisen ja sokean hullun älytön, mielisairas, täysin sekava hillunta. Nyt viimeaikoina se ver Mitä on meillä raitilla, se on koko maailma, koska täällä näkyy amerikkalaiset saippuasarjat, joita pidetään elämänjärjestyksen ehdottomina määrittäjinä. Samalla Venäjällä on jo vuosisatainen perinne ajatella raitiväen tasolla asiasta toisin. Niin hyvässä kuin pahassa. Ja jos ei vielä tiedosta, niin ensimmäisen ulkomaan matkan jälkeen viimeistään. Osa venäläisestä raitin väestä o Mulla on fetissi kutittamiseen, tykkään kutittamisesta, mutta miten kutittaa suurta määrä kaloja?

Viidesläiset puolustavat ymmärrettävää Jumalaa. Kutiaako Päivi Räsänen muka helpommin sidottuna? Viidesläiset rakentavat yhteyttä, mutta miten kutittaa aikaa lentojen välillä?

Tässä hiippakunnassa hiippaillee liikaa viidesläisiä sekä Toronton nauruherätyksen sihteeri. Kutitusterapia oli meille selviytymiskeino monesta mielipahasta. Kun me luvulla uskoon tulleet viid Tästä maiskuttelua varten vaihtoehtoista sorsaliikettä: Sorsa ui joessa -- iltapäivän ukkonen seuraa mustana 2. Sorsat melovat jokea ylävirtaan, alajuoksulla ukkostaa. Ukkonen jytää alajuoksulla -- sorsat eksyvät variaatio 2: Sade, lopeta, ruohotkin ovat jo läpimärkiä!

Talteen vuodelta pätkä, silloin kirjoitin unohtuneelle HTM-sivulle näin: Olen ilokseni löytänyt blogspot-palvelimesta muutamia tosi eläviä runosivuja. Keskustelua käydään korrektisti, eikä nimettöminä heitellä asiattomuuksia.

Miten se on mahdollista? Ei olla Suomessa, siksiköhän. Andrew Lockhart, , suom. Edelläoleva on lainattu J. Andrew Lochart'n blogista johon laadin commentin: Ei tarvitse koputtaa, etelätuulen.

Kuiva nurmikko voikukat lentelevät kyselemättä. Nämäkin orvot olivat piilossa HTM-sivuilla, siirretty tänne. Siinä voi menestyä, mihin kykenee uskomaan. Uskon perustat ovat monet. Yhdelle se on oma lauluääni, toiselle Jeesuksen mahdollinen ilmestyminen omaan bändiin. Pelkkä hyvä suoritus ei ketään pelasta, vaan urheiluseura, kilta ja toimilupa. We counted them for you. Thrasher Magazine Posted by Mpora on Tälle kesälle poikkeuksellisesti eilen aamulla paistoi aurinko ja ilma tuntui lämpimältä.

Facebook muistutti Seurasaaren käsityöpäivistä ja etsiessäni niiden mahdollista tarkempaa ohjelmaa huomasin tiedon vesibussikuljetuksesta, joka lähti kotikulmiltani. Paatti jätti minut aivan oudolle puolelle saarta, mutta mikäs sitä oli kauniissa metsässä kulkiessa kun aurinko paistoi.

Lipunmyyntikioski tuli vastaan ja myyjä kehoitti menemään Hallaan, "kun se on harvoin auki". Minä olin kyllä siellä ollut kesäteatteriesityksessä ja kun aihe oli mielessäni kysyin talon oppailta onk Lisää kommenttipalstan runoista koostettua, muotoiltua.

Herää tai ole heräämättä. Se on yhdentekevää nyt sydänyöllä. En ole pornoon rinnastettava huitukka. Haluan jotakin mikä maistuu giljotiinilta Me emme ole toisillemme muuta kuin ykseyttä, rajaa ja ylitettyä toivoa. Taas kerran loistava superanaturalistista kauhua. Voi sanoa, että luvulla vain kauhu elää elokuvan kaikista genreistä. Uskomatonta on tämä kauhun ylivoima muuhun verrattuna.

Koska vain supernaturaalinen voi kertoa tavallisten ihmisten arkikokemuksesta. Ihme kyllä Cannesissakin tämä on pantu merkille. Suuri osa kaikesta runoudesta ja kirjallisuudesta on vallanpitäjien halpojen apubulvaanien synnyttämää. Se on erikoista pelleilyä, joka kestää pitkälle keski-ikään. Villin ympäripyörimisen tarkoituksena on, ei sekoittaa pakkaa, vaan silmää.

Keski-iässä hyrrä onneksi hiippuu. Aletaan tajuta jo itsekin kuolla pois. Vallanpitäjien ei tarvitsisi heille pidempää maksaa, ellei kuristaminen olisi niin tärkeää työtä.

Vallanpitäjät ovat naisellinen, ovela luokka, joka on unohtanut yleisinhimilliset päämäärät. He ovat tulleet, kenties oltuaan itse varhain kiltisti liikkeellä, siihen tulokseen Kävin vähän läpi kommenttien moderointia.

Sinne oli ilmestynyt suuri määrä hienoja anonyymin kommentaattorin kirjoittamia runoja. Tässä niistä joitain koosteina ja muunnelmina: Huomenna se taas hiipuu taivaalla. Sopiiko, ole vain oma itsesi. Se sinusta lopun tekee. Näin paljon niitä joilla oli sielu. Se oli sitä aikaa kun katto luukusta mieleen laskeutui Buddha En voi sallia että naisin ketään maksutta.

Nämä tunteet kestän kyllä Ja pysyn perhosena. Replicant Zero by Black Smith. Samassa yhteydessä julkaistiin alkuperäinen ensi-iltakopio, minuuttinen versio, joka on ollut pitkään poissa yleisön silmistä. En osaa selittää, miksi on käynyt niin, ettei ensi-iltakopiota ole aiemmin julkaistu.

Elokuvan kuvaukset päättyivät jo vuonna , Purkujen Turku taas tapetilla. Tämän aamun Turun Sanomista saa lukea että Kuuvuori ry: Valitus koski Kirkkotie sijaitsevia rakennuksia. Yhdistys valitti purkuluvasta sillä alueella ja purettavissa rakennuksissa elää tiettävästi suuri Pohjanlepakko-yhdyskunta. Ne ovat suojeltu EU-direktiivillä, jonka mukaan niiden asuin, lisääntymis ja levähdyspaikkoja ei saa tuhota tai hävittää.

Luontoliiton Varsinais-Suomen piirin piiripuheenjohtaja ei ole löytänyt todistettavasti lapakoita edellä mainitusta paikasta. En tiedä miten arka eläin Pohjanlepakko on ja onko virkamie Keskiviikkona palasin Satakunnasta Helsinkiin. Torstaina kaivoin museokortin esille ja lähdin kävelylle, jonka ensimmäinen kohde oli Inhan näyttely Valokuvataiteen museossa.

Hieman hämäännyin kun sitä ei mainittu museon sisääntulossa ollenkaan. Piti oikein kännykällä verkkosivuilta tarkistaa, että näyttely oli käynnissä, ennenkuin lähdin kiertämään kokonaisuutta. Kolmesta muusta näyttelystä löytyi sekä dokumentarisuutta että elämänkerrallisuutta historian ystävälle.

Nita Veran taiteelliset valokuvat kertoivat perhesuhteista. Ismo Kajanderilta oli esillä kuvia Turun Port Arthurista Egy fiúnak a fele Pitkän tauon jälkeen palaamme unkarilaissyntyisen Géza von Bolváryn — elokuviin. Työsarkaa katsomisessa riittääkin, sillä Bolváryn filmografiassa on peräti 99 ohjausta. Tähän mennessä olen nähnyt vasta yhdeksän elokuvaa luvulta ja yhden luvulta.

Ensimmäisen näytelmäelokuvansa hän ohjasi jo vuonna , vuotiaana, ja viimeisen vuonna , kolme vuotta ennen kuolemaansa. Italialaisen aktivistin Raffaelle Pezzellan kokoama Scandinavian experimental underground survey kompilaatio NYT Bandcampissä kuunneltavissa.

Pezzellan kompilaatiossa ovat mukana mm. Ruotsista kiinnostavat Lars Brondum, ja Kymatica, eli Jonathan Liljedahl, joka tunnetaan lukuisista nerokkaista iPad sovelluksista kuten Sector ja Gestrument. Kompilaation muut osallistujat itseni lisäksi ovat: Hän halusi kartanon emännäksi, minä taas haaveilen lankkulattioista puutalossa. Olimme saunomassa Nummenpakalla ja silmiini osui tämä taideteos. Ostimme sen Auran taiteiden yössä kauan sitten.

Ystävämme Anu, joka on jo kuollut, väitti että se on hänen kuvansa. Taiteilija on alitajuisesti ikuistanut hänet koska hän oli aina halunnut kartanon emännäksi. Sitä hän oli halunnut ja vielä vähän ennen kuolemaansa mieheni etsi netistä erään tietyn kartanon tuoteselostetta.

Jos sota ei olisi vienyt Viipuria, niin Anu olisi elänyt Viipurissa ja hänellä olisi melko varmasti ollut maaseutukartano jossakin. Aina eivät unelmat toteudu. Tuohon Auran taiteiden yöhön liittyy n Gif Asemic from Jean-christophe Giacottino. En tiedä tarkemmin, millaisia suunnitelmia kaksikolla oli yhteistyön suhteen, mutta ainakin Blueberryn kehitys tuntuu etenevän määrätietoisesti.

Nyt kun olen lukenut kaikki albumit ilmestymisjärjestyksessä, pääh Dostojevskia Outokummun vanhan ja suojellun kaivoksen ilmapiirissä. Fjodor Dostojevski on kirjailija jonka tuotannosta riittää aina tutkittavaa ja esitettävää.

Dostojevskin tuotannossa kulkee aina vierekkäin hyvä ja paha, valo ja pimeys. Dostojevskin kanssa saa olla tarkkana sillä hyväntekijän olkapäällä istuu piru jos ei pidä varaansa. Suomen Taiteellinen Metsäteatteri on esittänyt klassikko näytelmiä erikoisissa paikoissa kuten Tsehovin Vanja-enon Enolaisella heinäpellolla ja Kolme sisarta Hupalahden asemalla.

Nyt he esittävät parhaillaan Outokummun vanhassa suojellussa kaivoksesen Kiisussa Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Viileä ilta - onnekseni olen syntynyt pojaksi 2. Kuka idiootti on mennyt kuseksimaan uudelle lumelle? Netistä juttu Bashoosta ja Kikaku Takaraista: Kikaku laati seuraavan haikun: Olipa kerran aikakausi, joka keksi vitsin siitä, että naiset hallitsijoina ovat miehiä viisaampia ja lopettavat keskinäisen sotimisen. Lapsikin, varsinkin naisten pukuhuoneissa joskus käynyt, ymmärtää, ettei sellaisessa väitteessä ole mitään perää.

Huoripukkikin tajuaa, että vain yksi miljoonasta huorasta on filosofikurtisaani, ja he eivät ikinä kamppaile vallasta toisia hiuksista repien. Kävikin sitten ilmi, että sotien määrä vain lisääntyi kiihkeiden ja pingottuneiden, vallanhimoisten ja epä-äidillisten naisten hallituskaudella.

Häneltä oli viety patriark Retkeilyä tiistaina enimmäkseen Eurassa. Vuonna olin bussiretkellä Kauttuan ruukilla ja "en saanut juuri mitään irti". Tämän viikon tiistaina keskityin näyttelytarjontaan, joka puolestaan keskittyi Alvar Aaltoon. Jonka elämästä olinkin sopivasti juuri lukenut sarjakuvana. Aloitimme tallista, jossa sai seisoen lukea lyhyet tekstit ja katsoa kuvia aikeesta Alvar Aalto Satakunnassa. Sitten Terassitalolle, jota eräs edellä mainitulle bussiretkelle osallistunut piti erinomaisen kamalan näköisenä.

Vuokralaiselta kesäksi vapautunut asunto oli sisustettu Artekilla ja samojen huonekalujen keskellä kasvaneena arvostin Honey Asemic by Spencer Selby. Pidän mahdollisena, että Roberto Bolanoa jaksaisi lukea yli kaksi sivua, jos hänessä olisi pisarakin Saul Bellowin älyä ja esteettistä voimaa.

Romaani ei kerro esimerkiksi Alexander von Humboldtista vaan amerikkalaisesta runoilijasta Delmore Schwartzista. Kerrankin on kertomisen arvoinen tarina.

Ja se, että se on kerrottu hyvin, on arvo sinänsä. Jos tarina tai sen h Munakoisoa, kesäkurpitsaa, perunoita, tomaatteja, valkosipulia, rosmariinia, timjamia ja tomaattipyrettä. Krermaa, juustoraastetta, vettä ja kasvisliemikuutio. Kuullotetaan oliiviöljyssä, laitetaan liotettuun savipataan ja uuni hoitaa lopun.

En erityisemmin katsele tv: Niitä on aivan liikaa. Ajattelen kaiholla maasta putkahtelevia sieniä. Kanttarelli on kyllä ihan hyvä, mutta ei ainoa syötävä sieni.

Anoppini suhtautui halveksivasti sieniin mutta kanttarellit kelpasivat. Hänen ensimmäisen miehensä perhe, joka oli tullut Pietarista Moris Slobodskoin, Jakov Kostjukovskin ja Leonid Gaidain käsikirjoitus on yltäkylläisen täynnä verbaalista huumoria, joka on jäänyt elämään sanontoina ja sananparsina. Elokuvan maineesta kertoo sekin, että sen kuvauspaikalle Sotšiin on pystytetty elokuvan päähenkilöitä kuvaava patsas.

Kuvan kirkkaus heijastelee tar Kesälomakokemuksia kotimaassa torstaista maanantaihin. Göteborgista palattua oli sattuneesta syystä hinkunani säästää rahaa ja vältellä kylmää ilmaa.

Niinpä en ilmoittautunut tykkisluuppi Dianan purjehdukselle vaan kävin kauniin illan kävelyllä katsastamassa aluksen satamassa. Olisiko ollut samana päivänä vai seuraavana kun ryhdistäydyin heiluttamaan Museokorttiani Design-museossa. Kuljen ohi matkalla kirjastoon tai sieltä kotiin lähes joka päivä, mutta museossa en ole käynyt vuosiin.

Mutta lukuunottamatta tasa-arvo -osiota muoti tuntui olevan täysin irti tod Kahdessa edellisessä albumissa päähenkilön ylle yritettiin vierittää vastuuta Yhdysvaltain presidentin murhayrityksestä. Hän elää marginaalissa ja on tullut hyväksytyksi apassien yhteisöön.

Koko saagan alusta lähtien Blueberry on ollut Cochisen luottohenkilö, ja tämä luottamus kantaa seuraavi Pluto and Moons by Jennifer Hix. New York yöllä Myöhemmissä albumeissa tosin puhutaan vain 20 vuodesta Blueberry on muuttunut ulkonäöltään, ja häntä kohdellaan kaltoin Francisvillen sotilasvankil Mitä jos sää olisi aina tällainen Suomessa.

Lapissa kaikki kukkii hitaasti tänä kesänä. Kuvan lähettäjä väitti kukkaa aggressiiviseksi ja uhkaavan tunnelmalliseksi. En tiedä, mutta voimakkaat värit ovat dominoivia minusta.

Avocado kasvaa edelleenkin, vaikka aurinkoa ei liiemmin näy. Takana kukkii kärsimyskaktus Miten vaikuttaisi meihin ihmisiin jos ilmasto muuttuisi pysyvästi nykyiseen. Vuodenajat katoaisivat ja vettä sataisi liian usein. Tässä on näkymä rautatieaseman viitos raiteelta. Olen usein seisoskellut tuota maisemaa katsellen.

Viimeisen päivän ensimmäinen kohde oli Emigranternas hus, jossa on maksua vastaan mahdollisuus nähdä näyttelyitä ja tehdä siirtolaistutkimusta. Näyttelyt eivät olleet mitenkään erikoisia. Parasta oli luettavaksi annettu pruju, jossa kerrottiin, miten siirtolaisia rekrytoitiin maaseudulta. Göteborgin rautatieasemalle päästyään he pääsivät suoraan satamaan pitkin yhtä katua, jonka varrella oli laivayhtiöiden konttorit ja väliajan majoitus.

Tätä reittiä kulkivat jotkut suomalaisetkin, muistaakseni. Uutta tietoa oli ruotsalaisten nuuskariippuvuus, jonka mukaan nimettiin uudella manteree Read out loud for full viewing pleasure by Liaizon Wakest.

Ihminen puhuu muunneltua totuutta. Ohjaajana Sturges oli epätasainen, mutta hän teki erityisesti luvulla sarjan kiinnostavia lännenelokuvia. Näistä voi mainita esimerkiksi elokuva Ensiviikolla mennään laivalla Tukholmaan. Siitä tuleekin aika mahtava kesäloma. Kreikka hävisi taas "sodan" Saksalle. Toisessa maailmansodassa Saksan kansallissosialistit imävät Kreikasta kaiken mitä vähänkin saivat.

Nyt Saksan pankit tekevät selvää ihan "rauhanomaisesti. Tämä on minun näkemykseni tästä asiasta. Yllä avocado kasvattaa vartta ja lehtiä. Minusta Seikkis pitäisi säätiöittää ja työntekijöiksi pitäisi palkata taiteeen ammattilaisia. Lasten taidekasvatus hirveä sana on retuperällä ja kouluissa ja päiväkodeissa se vain huononee entisestään.

Lisäksi säätiöittämisen myötä voisi aloittaa luovan Etten suosisi vain kalleilla tonteilla asuneita Hohenthal-esisetiä lähdin Göteborgista tiistaiaamuna katsastamaan Augustinin veljen Karlin elin- ja kuolinpaikkaa Mariestadia. Matkalla juna pysähtyi Alingsåsissa, jossa asui luvulla Flachsenius-jälkeläisiä. Mariestad osoittautui kerrassaan idylliseksi pikkukaupungiksi, jonka oli helppo kuvitella olleen saman oloinen luvun puolivälissä.

Sen kolme ensimmäistä nidettä muodostavat oman kokonaisuutensa, jota voisi — jos elokuvarinnastusta etsitään — verrata Sergio Leonen dollaritrilogiaan. Rahanhimo punoo pauloihinsa ja tempaa vastustamattomasti mukaansa. Charlier palaa tarinassaan sisällissodan jälkimain Inside an artificial brain from Johan Nordberg on Vimeo. Tästä pitää nimenomaan lukea se kulttuurinen viesti, että mikään vastaava ei ole nykyään mahdollista, vaikka meillä on jossain mielessä paljon koulutetummat ja "ammattimaisemmat" muusikot.

Ilmastonmuutos vai morfiset kentät? Daavidin tähden pojat tietävät, mutta heillä onkin ilmajuuret: Onko orvokki ahkera kuten väitetään, vai mistä on kysymys. Turun rautatieaseman puisto ja Aino patsas, jonka suunnitteli Matti Haupti. Suihkuallas patsaan edessä kuuluu kokonaisuuteen. Ratakadun sähkökaappimaalaus jonka toinen sivu on tuhottu.

Maalauksessa on luullakseni päärynöitä ei kukkia. Masentavaa tuollainen maalausten tuhoaminen. Jossain vaiheessa Ratakatu on pikku pätkän Ratapolku. En ole tuotakaan aikaisemmin huomannut. Kukkapenkki jossa erilaisia kukkia puskee esiin. Jostain syystä en enää erityisemmin välitä hienoista kukka-asetelmista.

Kun vastaan kävelee kulttu Serial Asemic by Volodymyr Bilyk. Maahanmuuttopolitiikka ja pornoteollisuus näyttäisi olevan saman suunnitelman kaksi erillistä työvälinettä. Tässä on selvästi tietoisesti ja lujasti päätetty olla antamatta mitään mahdollisuutta suursodan vastustajille, jos sellaisia nyt ylipäätään jostain löytyisi. Pieni keskeytys Göteborgin raportointiin ajankohtaisaiheella. Se sai lopulta kaikki penkit täyteen, nappasin valokuvan ennen aikojaan.

Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä alusti keskustelua puhumalla toimintaympäristön muutoksesta, jossa julkisen talouden jakomekanismit sote-alueiden myötä muuttuvat ja digitalisointi luo "uusia mahdollisuuksiakin". Lisäksi hän mainitsi museot talouden kasvattajan roolissa. Monia muitakin rooleja voisi ajatella.

Kysymys on aika paljon muusta, yksilön kokemuksista ja älykkyydestä. Mitä poikkeuksellisempia kokemuksia ja mitä älykkäämpi ihminen, sen vaikeampi hänen psykol Jos informatioteknologinen järjestelmä on täysin vakaa ja yhteensopiva muiden järjestelmien kanssa, on millainen hyvänsä prosessi ohjelmoitavissa. Datan käsittely riippuu vain datan rakenteellisuuden asteesta, järjestelmien yhteensopivuudesta ja prosessien vakaudesta.

Mikään koneäly ei ole mahdollista ilman näiden ehtojen toteutumista, kuten mikään biologinen äly ei ole mahdollista ilman vastaavien biologisten ehtojen toteutumista.

Älyttömyys - biloginen tai koneellinen - on Jeesuksen ilmestymisen odotusta sen hirsipuun luona, johon vapahtaja tuli juuri taas hirtettyä. Yö ilman armoa Se ansaitsee katsomisen jo pelkästään lukulaisen ilmeensä, Stanley Myersin hienon musiikin ja kiinnostavan näyttelijäkaartinsa ansiosta. White tunnettiin kovaksikeitettyjen tarinoiden taitajana, mutta mieleen tulee, että Cornfield on saattanut saada kimmokkeen Ranskasta.

Nämä kaksi albumia ovat ehdottomia Blueberry-suosikkejani. Albumeina ne ilmestyivät Jalavan kustantamina vuosina ja Näköjään tänä kesänä jää lomat pitämättä.

Lievästi tämä sää kyllä masentaa vaikka usein kehun ettei Suomen ilmastolla ole minuun masentavaa vaikutusta. Pitää vain hautautua työhön, jota mukavasti riittää. Maalaustaiteen jumalat eivät tällä säällä tule avukseni, joten tuhraaminen värien kanssa pitää vain jättää.

En pysty keskittämään energioita sille tasolle, että kykenisin luomaan ehjän maalauksen näillä voodootekniikoillani. Huonona maalauspäivänä täsmälleen samat väripigmentit käyttäytyvät huonosti, levottomasti. Tuuli puhaltelee vääristä suunnista, kalvolle tipahtelee puunlehtiä, Objektiivista on se, että Mozart elää nyky-Venäjällä, mutta ei länsi-Euroopassa.

Kuka tämänkin kulttuurihistorian joskus kirjoittaa. Kuka on Friedellin seuraaja sitten joskus. Virtaava joki - mistä kaikki tämä savi tulee? Minne kaikki tämä savi menee? Tuulenpuuska käy katsomassa yhtäaikaa kaikkia koivunversoja. Tuulenpuuska tervehtii jokaista koivunlehvää samalla kertaa. Hyttysrannalla puuskainen kesätuuli minun kaveri. Mutta vain lyhyen hetken; kuin terroristit. Suttainen taivas, märkä lotiseva maa — kesä on ohi?

Tänäkään yönä ei aurinko nukahda, ei kupsahda kuu. Mitäs nyt sanot, oi kokoyön aurinko, maailma on Sinun! Viileän kesän seurauksena kasvillisuus jämähtelee toistuvasti univaiheeseen eli lakkaa kasvamasta. Tulisi lämmin elokuu ja samettiset yöt ja täysikuu ja haikeus. Olemme puolessa välissä Heinäkuuta ja lämmintä ei todellakaan ole ollut kuin muutama päivä.

Ilmastomme on muuttunut Islantilaiseksi. Jotakin tapahtuu todella, eikä se tapahtuma ole miellyttävä. Haluammeko me todella luopua elintasostamme maapallomme hyväksi. Pihiputaan mummon puulämmitteinen uuni tuskin uhkaa maapallon tilaa siinä määrin kuin läns Venäläisen tuttavan uutta pakistanilaista tyttöystävää kuljetettiin junanvaunussa kohti Pietaria. Tyttö oli paitsi hunnutettu myös suljettu suureen bassokaiutinta muistuttavaan laatikkoon, jonka yläreunassa oli kapea rako.

Juna saapui Pietarin asemalle ja tuttavani, muuten kutsumanimeltään Raskolnikov, kolmissakymmenissä oleva koditon langanlaiha partasuu, kärräsi tytön vetokärryillä mukaansa.

Kiinnostuin asiasta sen verran, että kotosalla katselin tytön alastonkuvia internetistä. Niin satumaisen kaunis tyttö, että spermaa roiskahti huomaamatta yöpöydälle. Arkiaamun aloitus Göteborgin kaupunginkirjastossa. Kuten arvelinkin, siellä oli esillä hyvä valikoima kotiseutukirjallisuutta, josta löytyi useita opuksia läpikäytäväksi.

Ehkä jonkun näistä olisin saanut Suomessakin käsiini, mutta tämä oli kyllä tehokkaampi tapa etsiä taustatietoa esisedän elämään. Nyt minulla on kirjallisuusviite vahvistamaan Augustinin tontin sijainnin erinomaisuutta ja tiedän, että kaupunki oli luvulla vapautettu henkiverosta eli niitä tietoja on turha etsiä. Aluetta hieman jo hutkineena osasin kaivata yhtä perusteosta ja kirjastotietokanta kertoi sen olev Santanen osoitti hienovaraisesti kuinka saarikoskelainen romanttinen ja vapaa runoilijanääni voi silti kuulua, vaikka koko runoilijan persoona olisi pyyhitty kuvasta pois.

Näsäviisaus on estetisoitu ehkä vielä aikaisempaakin huikaisevampiin epäpersoonallisiin ulottuvuuksiin. Kielirunoilija Santasen erottaa luvun metodisista kokeilijoista myös se, ett USA on outo paikka. Yrittäjyyttä ja pornoteollisuutta kannustetaan. Pornon valtameren osa, jossa aiheena on lukiolaispoikia viettelevä opettajatar on Intian valtameren kokoinen. Sitten kun joku utahlainen opettajatar todella viettelee yhden lukiolaispojan hänet tuomitaan 30 vuodeksi vankeuteen.

Vain koska vankilabisnes on USA: Hän oli siististi mustaan pukuun puettu herrasmies, joka halusi esitellä venäläisten sotilasasujen kokoelmansa. Ajoimme, johonkin katajanokalle, ulkoministeriön tuntumaan. Kaupunkiasunto oli tavallinen, vain erään suuren vaatekomeron henkaritangon takaa avautui komeronovi suureen juhlatilaan. Hän avasi oven minulle. Astelin juhlatilassa hieman ällistyneenä. Siellä oli parikymmentä jykevää nahkatopattua tuolia suuren pöydän ympärillä sikin sokin.

Juhlatilan perällä oli kaksi huoneenovea auki. Toinen huone oli jonkinlainen makuukamari, toinen huone suuri vaatevarasto. Eilisessä tekstissä Kushiro istuskeli valtameren rannalla laskien aaltoja. Innostuin siitä plagioimaan oman paikallisen versioni: Aurajoen ranta - käyn usein katsomassa virtaako joki Joku muukin joki kuin savivellin värjäämä Aurajoki, mutta hauska joki se on tämä Aurajokikin. Hiukan vieläkin Hokkaidolaisen kesämaisemia myötäävä täytteeksi, copyright nyt Tikkis: Muoto noudattaa vanhaa Wakan formua.

Nykyisin wakoja sanotaan tankoiksi. Minusta tanka on köyhän alushousut, säästetty kallista kangasta? Läntinen taivas tummuu sinimustaksi ja alkaa sataa. Aamun aluksi koukkasin tarkistamaan lähietäisyydeltä edellisen illan kanava-ajelulla Hagan alueelta silmään pistäneen kruunun eli puolustusrakenteen Skansen Kronan.

Toisin kuin seuraava kohde: Sinne matkattiin laivalla puoli tuntia ja ensi vaikutelma toi mieleen Suomenlinnan. Tarkemman tutustumisen perusteella linnoitus on Suomenlinnaa varhaisempi ja pienempi. Pakettiin kuului draamaopastus eli esittäjien mukaan "show". Se alkoi alkuperäisen Älvsborgin ensimmäisistä ja toisista lunnaista, Voihan se olla, että ihminen ei vain kestä kapitalismia.

Tekniikka kehittyy hieman, mutta tapahtuu ihmisen täydellinen tuhoutuminen. Ja kuka on sanonut, että mitään intergalaktisia avaruusaluksia edes voisi olla olemassa. Ehkä ihminen on liian kaukana sellaisista teknologisista mahdollisuuksista. Nämä ovat uhkaavia ja luovat painostavan tunnelman.

En tiedä mitä nämä kasvit ovat. Löysin book-torilta Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme kirjan muutamalla eurolla. Miesporukalla saunailloissahan se on ihan luontevaa.

Mutta Hannua ei näyttänyt haittavaan vähääkään, että minunkin nuori kihlattuni oli läsnä. Hän vain kumosi tölkistä olutta kurkkuunsa ja päästi välillä kuuluvan röyhtäisyn.

Punaruskea tukka oli väsätty geelillä kuntoon ja tehty eteen pieni hyppyri. Itse pidin aika lailla samaa hiustyyliä siihen aikaan. Hannu ei ollut vielä ollenkaan saanut rusketusta, päinvastoin hän oli yllättävänkin vaalea iholtaan. Leuassa oli partarantu pystysuorana viivana. Keskellä rintaa oli jonkinmoista tummaa karvasyheröä, sitten karvoitus katkesi ja jatkui vasta navan seutuvilla tummana. Kaikista ärsyttävin minusta oli jotenkin tuo viivaparta. Kuin joku machon merkki. Se tuli koko ajan silmilleni, kun satuin vilkaisemaan ryypiskelevää serkkupoikaa.

Eipä siinä liiemmälti juteltu. Sitten setämies sanoi, että nyt on sauna jo lämmin, naiset ensin sinne. Vaikka vaimoni oli siihen aikaan vielä ujohko tyttöystävä, suostui hänkin kuuliaisesti astelemaan saunaan puolitutun setäni vaimon ja nuoren serkkutyttöni kanssa.

Siinä oli naisväkeä kolmelta eri vuosikymmeneltä. Rinnatkin olivat jokaisella senmukaiset. Setämiehen muijalla ne jo roikkuivat parhaat päivänsä nähneinä ja monta lasta imettäneinä. Vähän kuivakoiksi olivat kieltämättä käyneet, vaikka teinivuosinani olin niiden pulskeutta ihaillut ja salaa vedellyt käteen niitä ajatellen.

Serkkutytöllä tissit olivat jokin aika sitten puhjenneet törröttämään pystyyn ja odottivat vielä rasvaisempaa täyttymystään. Sen verran vedän tässä kotiinpäin, että omalla tyttöystävälläni ja tulevalla vaimollani oli näistä kolmesta kaikkein kauneimmat ja haluttavimmat tissit. Ne olivat sopusuhtaiset ja riittävän muodokkaat. Niiden päälle sai hyvin kourat kupille ja vielä pursui ylikin. Pehmeät ja vielä jollakin lailla tyttömäiset olivat puristella ja hieroskella.

Eihän niillä ollut ketään imetettykään, muita kuin meitä poikaystäviä kuumina hetkinä. Kai me kaikki nuoremmat miehet olisimme halunneet jäädä mökkipihalle istuskelemaan ja odottelemaan, missä asuissa naiset tulisivat saunasta jäähylle.

Mutta setämies oli sen verran hienotunteinen, että komensi meidät kaikki mukaansa saunavihtoja tekemään. Hän sanoi tehneensä itse naisille vihdat, mutta me olimme kuulemma jo jokainen niin isoja poikia, että saisimme tehdä omamme itse.

Nuorempi serkkupoika totteli isäänsä saman tien, vaikka naamasta näkikin, että sitä vitutti, kun ei nähnyt naisista paljasta pintaa. Hannu hörppi edelleen olutta, ties monettako tölkkiä, jolloin setäukko jo hermostui ja komentaen tempaisi tätä tuolista ylös.

Hannu kaatoi viimeiset pisarat kitaansa, heitti purkin roskiksen viereen nurmikolle ja lähti talsimaan mukaamme mökin toiselle puolelle. Siellä kasvoi hyviä saunavihtakoivuja. Mutta eipä sinne asti saunakaan laitureineen näkynyt. Naiset saivat saunoa ja pulikoida rauhassa, sillä setäukko paimensi meidät nuorempansa sen jälkeen hetkeksi mökkiin, kun meistä jokainen oli saanut sitaistua vihdan itselleen. Kolme löylypuhdasta naista tuli pukeutuneina ja pyyhkeet turbaaneiksi hiuksilleen sidottuina mökin ovesta sisään.

Tyttöystäväni antoi minulle pusun poskelle ja näytti iloiselta. Huomaamattomasti hieraisin hänen keinuvaa pyllyään, kun rupesi mukavasti panettamaaan — taas kerran. Täytyy sanoa, että olimme paneskelleet kuin kiimaiset kanit sen pari päivää ympäri mökin pihapiiriä, ennen kuin setämiehen sakki oli tullut pilaamaan seksilomamme. Mökillä luonnonhelmassa ja vapaudessa sitä hormonitkin hyrräävät toisinaan enemmän kuin kaupungissa arkisisissa ympyröissä.

Ja sitten oli vielä sekin seikka, jota odotin vesi kielellä malttamattomana. Pian saisimme olla paljaaltaan. Mutta vielä piti odotella ja käyttää kärsimättömästi kondomeja, koska tyttöystäväni oli vasta ennen lomaa hankkinut e-pillerit, eikä niiden hormonaalinen vaikutus ollut päässyt läheskään täyteen tehoonsa.

Jos joku mies väittää, ettei katsele uteliaisuuttaan toisten lajitovereidensa sukuvarustuksia, hän valehtelee. Olkoon siinä sitten bi-henkeä pelissä taikka ei.

Tai sitten se on kilpailuhenkeä ja sukuviettiin liittyvää urostelua. Kyllä joka äijäporukassa tiedetään, kenellä on muhkein, kenellä pisin, kenellä verisuonikkain tai minkäkinlainen kalu. Muistan alkaneeni pistää nämä asiat merkille jo pikkupoikana. Ensin katselin luonnollisesti isääni, mutta aina tilaisuuden tullen muitakin aikuisia miehiä, tein mielessäni vertailuja ja päätelmiä.

Niin kuin teen vieläkin. Voin täysin rehellisesti sanoa olevani kiinnostunut muiden miesten sukuelimistä, mutta en himoitse niitä homoseksuaalin tavoin enkä haaveile missään muodossa anaaliseksistä. Siinä kohdassa menee raja.

Edes oman vaimoni anaalia en ole koskaan viehtynyt hyväilemään saati panemaan, vaikka hänellä pieni ja siro peppureikä onkin. Nytkin pistelin parhaan kykyni mukaan merkille sukulaismiesten munavarustuksia kuitenkin luontevaa saunojaa näytellen. Setäukon kelli pusseineen oli toki minulle tuttu jo pikkupojasta asti.

Siitä huolimatta, että hän ja isäni ovat veljeksiä ja syntyneet peräkkäin, heillä on eri kaliiberiset pippelit. Isälläni on enemmän paksuutta, sedällä on ohuempi ja lyhyempi peli ja kulmikkaampi terska nahan alla. Munakarvoiltaankin isäni ja minä olemme hiukan tummempia kuin setämies. Nuori serkkupoika oli miehistynyt kovasti viime yhteissaunomisemme.

Karvaa puski nyt esille vähän joka puolelta, nännien ympäriltäkin. Hänen pippelinsä roikkui jo karvapöheiköstään pitkänä arvatenkin naisia kohti ja kurkottelevana kuin utelias tutkimusmatkailija, mutta oli silti vielä poikamaisen vaalea ja kokematon.

Pallitkin pojalla olivat tulleet enemmän esille ja varmastikin tahkosivat taukoamatta siittiöitä testosteronimyrkyssä. Hieno juttu, olin iloinen pojan puolesta. Serkkupoika Hannua arvioin nyt uudessa mielessä. Hänhän oli päässyt käyttämään vehkeitään tositoimissa, kun oli tökännyt naisensa paksuksi. Vaikka sitten vahingossa, mutta kuitenkin oli. Punaruskea tukka oli tietysti värjätty. Munakarvoiltaan Hannu oli tummahkonruskea, tummempi kuin isänsä ja veljensä. Itse mulkku oli varsinainen mötkelö.

Se oli paljon paksumpi kuin isällään, mutta olihan Hannu lihonut muutenkin tanakammaksi kuin setäukko. Hannun sukuvehje oli enemmänkin samaa mallia kuin isälläni ja minulla, meillä kun on tasapaksumpaa ja ruskehtavaa lajia. Mutta Hannulla näytti paksuutta olevan lepotilassa vielä meitäkin enemmän. Pallit eivät juurikaan roikkuneet. Niitä voisi kuvailla parhaiten nimityksellä nyytit. Vertailin mielessäni kivesten kokoa omiini ja tulin siihen lopputulokseen, että Hannulla oli hiukan isommat kuin itselläni.

Myöskin isommat kuin isällään ja veljellään, melko samankokoiset kuin minun isälläni. Ne pullottivat punakoina munan alla ja nostivat itse vehkeen kaarelle. Liian kauan ei sopinut vilkuilla. Oli kyyristyttävä sedän heittämän löylyn alla ja alettava vihtoa itseään oikein kunnolla. Peräkanaa juostiin löylyistä munat heiluen laiturille ja siitä uimaan.

Nuorempi serkkupoika poukkasi oikein pää edellä veteen, sukelsi ja nousi naureskellen pintaan. Hannukin oli paremmalla tuulella, vaikka vähän hirvitti, että se menee hukkumaan humalapäissään rantaveteen. Hannu ei kuitenkaan ruvennut edes uimaan vaan laskeutui veteen, mutta käveli pohjaa myöten valellen leveän rintansa märäksi ja nousi sitten takaisin laiturille.

Tällainen alaston kirmailu poikien kesken aikuisenakin nostattaa ainakin minussa suurta hilpeyttä pintaan. Sellaisina hetkinä ei vituta mikään. Olin itse jo peseytynyt ja istuin jäähdyttelemässä saunakamarin penkillä. Hannu tuli höyryten ulos löylyhuoneesta eikä tietenkään millään lailla peitellyt heiluvia muniaan. Pulleat nyytit pötkylän alla punersivat entistä enemmän purppuraisesti saatuaan kuumaa.

Siitä ne menivät ihan silmieni ohitse. Tunsin vatsanpohjassa oudon, nopean kutkan ja huomasin ajattelevani, että mitähän kihlattu tyttöystäväni moisesta serkunköriläästä ilkosillaan ajattelisi. Hän kun onnistui näkemään vain yläosan, mutta minä olin nähnyt loputkin, nuo kymmenisen kuukautta sitten lapsen siittäneen äijän toimivat komeat sukua jatkaneet vehkeet. Se perkele oli kyykistynyt etsimään isäukkonsa viimeisiä saunaoluita penkin alta roskiksen vierestä ja tavoittanut paksuihin sormiinsa yhden käytetyistä kondomeistamme.

Tuskin Hannu olisi selvinpäin ollut yhtä törkeä, mutta nyt sitä näytti tuiskeessa huvittavan oikein kunnolla tällainen pervo löytö. Minun spermani muljusi käytetyn kumin sisällä, nyt jo kirkkaaksi ja vetiseksi muuttuneena. Löylypuolella setäukko ja nuorempi serkkupoika jo kolusivat vatien kanssa siihen malliin, että tulisivat pian ovesta ulos hekin. Minä katselin oudossa jännityksessä ja taisin taas käskeä: Samassa setäukko aukaisi jo löylyhuoneen oven ja tuli siitä märkänä ulos kelli heilahdellen.

Hannu heilutteli vielä vitun typerä virnistys naamallaan käytettyä kortsua, niin että setäkin ehti sen hyvin huomata.

Mitähän mahtoi ukko ajatella, sitä hän ei sanonut. Minua ainakin nolotti kunnolla, sen muistan, vaikka tämänikäisenä sanoisin, että luonnollinen asiahan se käytetty kortsukin on. Sen verran oli Hannullakin humalatilastaan huolimatta järkeä jäljellä, että hän viskasi kumin takaisin roskikseen juuri, ennen kuin nuori teiniveljensä tuli isänsä perässä ulos saunasta. Laittoi sitten vielä jotain paperiroskaa siihen päälle onneksi. Minusta olisi kai ollut vieläkin nolottavampaa, jos seksielämään heräävä nuorempi serkkukin olisi tajunnut minun ja tyttöystäväni paneskeleen ympäri mökin aluetta.

Ties vaikka olisi nuori runkkari tullut yöllä tirkistelemään ikkunan taakse. Vaikka kiihottavaahan se vain olisi ollut, varmasti tyttöystävänkin mielestä. Ne on varattu jo juhannusta varten! Siinä hävisi yhdestä pullosta ainakin puolet. Teiniserkkupoika oli kaikeksi onneksi mennyt jo saunalta menojaan eikä ollut näkemässä isoveljensä huonoa esimerkkiä ryypiskelystä.

Setä tempaisi isäni pullon pois Hannun kourasta. Tämä vain naureskeli kännisesti ja nojautui taaksepäin rysähtäen shaaleilla pehmustetulle penkille pitkälleen. Jotain se mutisi, että ei sitä raskaan työn raatajalle tarvitse vittuilla, kun jonkun kerran vähäsen irrottelee viikonloppuna.

Selällään maaten Hannu vetäisi vankat käsivartensa niskan taakse tyynyksi ja antoi pörheiden, ruskeiden kainalokarvojensa rehottaa ronskisti näkyvillä. Nännit olivat kuin kaksi suurta, punaista silmää laajentuneina ja niiden välissä rehenteli rintakarvatukko. Eikä Hannulla ollut mitään muutakaan päällään, ei housuja tai pyyhettä. Munat roikkuivat tummanpunakoina ja paksunahkaisina siinä kuin markkinatuotteet tarjolla.

En minä vaan olisi kehdannut tuolla lailla loikoilla muiden edessä, mutta taisi Hannukin olla melkoisessa änkyräkännissä jo. Sillä saman tien hän tuntui sammuvan tai nukahtavan tähän törkeään asentoon. Minä katselin vielä hetken pulskeaa, vanhempaa serkkupoikaa, etenkin hänen muhkeita sukuvehkeitään.

Sitten levitin ohuen viltin hänen alavartalonsa päälle ja lähdin minäkin mökille päin. Kesäilta jatkui vielä ihan mukavasti, kun innostuimme setäukon, vaimonsa, nuorempien serkkujen ja tyttöystäväni kanssa grillaamaan makkaraa ja pelaamaan sulkapalloa nurmikolla. Lopulta minua panetti jo aivan armottomasti, sillä olin kai innostunut lisää saunomisesta ja Hannun reilusta alastomuudesta.

Ehdotin naiselleni yöpuulle siirtymistä. Setä ja vaimonsa vilkaisivat nopeasti toisiaan ja näyttivät arvaavan, mistä oli kyse. Ennen kuin teiniserkut ehtivät päätellä mitään hormonien serkoittamissa pikku aivoissaan, alkoi setä jutustella tekopirteänä, että eiköhän se ole jo kaikkien muidenkin aika siirtyä pehkuihin.

Hänen silmissään pilkahti siihen malliin, että saisi vaimonsakin sinä yönä varmasti kyytiä lakanoissa. Teinit kai nukkuisivat yläparvella, joten kyllä he saisivat melko vapaasti pelehtiä makuuhuoneessa.

Tämäkin sai kivekseni kihelmöimään entistä enemmän ja alkoi jo jäykkyyttä pukata munanvarteen. Sen merkiksi puristin muiden huomaamatta tyttöystävän pyöreä pyllyposkea shortsien läpi. Tämä vastasi iloisella hymyllä silmät tuikkien.

Olin kai jotenkin kiihotuksissani unohtanut, että Hannuhan makasi ja kuorsasi yhä sammuneena saunan pukuhuoneen penkillä. Olisi kai pitänyt peittää tyttöystävän silmät, kun astuimme ovesta sisään. Ei, viltti ei sentään ollut pudonnut serkkupojan leveän kehon päältä lattialle, koska tämä ei näyttänyt juurikaan kääntyilleen penkillä. Toinen käsi tosin oli enää niskan takana, toinen levinneen kaljamahan päällä, mutta oli siinä karvaista miestä tyttöystäväni hämmentyneille silmille silti kerrakseen.

Kaikista pahinta oli, että humalassaan nukkuvalle Hannulle oli tullut ainakin puolittainen erektio kyrpään, koska se näytti sojottavan melko vallattomasti viltin alla. Kohouman muodoista ei voinut erehtyä. Pieni jännitystila nousi mielessäni, mutta yritin ajatella, että onneksi serkulla ei sentään täysiä seisonut.

Sehän olisi ollut aika brutaalin näköistä varsinkin nuoresta tyttöystävästäni. Vaikka sitä en kielläkään, että olisimme kumpainenkin tällaisen ilmiön halunneet kiihkeästi nähdä. Siirryimme kuitenkin pienen nurkan taakse jatkettuun nukkuma-alkoviimme, jonne olimme setämiehen perheen tieltä kiltisti siirtyneet. Aloimme riisua, mutta vähän väliä sivelin naistani käsilläni ja suutelin häntä pitkään.

Pyysin, ettei tyttöystävä laittaisikaan yöksi mitään ylleen, nukuttaisiin alasti. Tai nukuttaisiin ja nukuttaisiin, ainakin alkuun nussittaisiin kunnolla, se oli varma. Eikä siinä kuumuudessa tehnyt mieli vaatteita ja peitteitä käyttääkään, sillä sauna henki seinän läpi yhä lämpöään eikä ilmakaan kaikista vilpoisin ollut. Käteni hieroivat jo hyvää vauhtia tyttöystävän ihania tissejä.

Makoilimme nenät vastakkain sängyllä ja suudellessani tunnustelin sormenpäilläni, kuinka kiihottuneina naiseni nännit nököttivät. Sitten veimme kumpikin kätemme toistemme elimiin. Naiseni hento käsi tarttui jo aikaa sitten jäykistyneeseen kulliini ja alkoi hitaasti hyväillä sen vartta edestakaisin. Minä puolestani kuopaisin lempeästi sormillani kihlattuni suloista pillua.

Klitoriksen nuppukin tuntui selvästi kiihottuneena sormiani varten. Tyttöystäväni oli taas sheivannut pimperoaan kesäkuntoon. Muutenkin niin hennosta ja pehmeästä karvoituksesta ei ollut enää kuin pienoinen kaistale jäljellä pillun päällä. Sitäkin vähän silittelin, kunnes en malttanut olla työntämättä sormiani kosteiden häpyhuulten väkiin. Suloinen pillu oli jo aivan märkänä ja sormeni kastuivat hetkessä. Hieroskelin kiusoittelevan hitaasti ja sain naiseni kehräämään nautinnosta: Hän imi niitä yhtä himokkaasti kuin minäkin silmissään viekas ja kiimainen katse.

Mutta minä en sillä kertaa muistanut sitä. Saunalta olivat kumit lopussa ja ainoa reppu, jossa niitä oli lisää, oli unohtunut mökkiin, missä setä nyt perheineen majaili.

Vaikka yritin minä kiimoissani suostutella tyttöystävääni paljaspanoonkin, mutta hänellä pysyi järki päässä kiihotustilasta huolimatta. Naiseni kuiskaili, että ei uskalla vielä olla ilman kondomeja, koska e-pillereiden teho ei ole vielä tullut voimaan hänen kehossaan.

Munasolu kuulemma irtoaisi vielä varmasti ja vahinko olisi valmis, jos kerrankin päästäisin siittiöni uimaan hänen emättimeensä. Sillä emmehän me vielä siinä vaiheessa lapsia halunneet, koska olimme vasta vähän päälle kahdenkymmenen ja kummallakin opinnot kesken. Muuten vaikka olisi saanut vakiintuneemmassa tilanteessa tullakin. En olisi kuitenkaan malttanut lopettaa kiihottavaa esileikkiä naiseni kanssa, kun alkovi huokui kosteaa lämpöä hänen ihanan pimppinsä lailla ja ikkunasta kuului kesäillan ääniä ja järvilintujen liverryksiä.

Sitten kuului jotain muutakin, Hannun känninen örähdys. Olihan tämä vähän väliä kuorsannut ja korahdellut kurkullaan, mutta tämä oli nyt kuuluvampi äijänmurina. Tyttöystävä vilkaisi minua siihen malliin, että uskaltaisiko tässä tänä yönä paneskellakaan, kun tuokin tuolla kulman takana nukkuu, eikä alkovissa ollut edes ovea. Hannun hyppyritukka näkyi melkein lemmenvuoteeseemme asti, ja jalkopäästä kurkotettuna olisi näkynytkin.

Mutta ei tätä nyt keskenkään voinut jättää. Erektionikin jo sitä vaati, eikä sitä nyt lypsettäisi käsin tai edes suulla pois, sen olin päättänyt. Nousin kalu tanassa ylös ja koetin pukea shortseja jalkaani. Hankalaahan se oli ja seisova kulli piti vääntää ihan alavatsaan kiinni, jotta se onnistui. Nyt oli sekin vahinko jo tapahtanut, että Hannun päältä oli viltti valunut lattialle.

Äskeinen suurempi örinä oli ilmiselvästi irronnut siitä, että iso, mahakas mies oli kääntänyt penkillä kylkeään ja retkotti nyt kuola valuen ja toinen käsi lattiaa kohti roikkuen siinä sikeänoloisessa känniunessa.

Karvainen käsi ei kuitenkaan ollut ainoa, mikä Hannulta roikkua retkotti alaspäin. Hänen puolijäykkä kullinsa roikkui myös, niin että kierteisen esinahan alta pilkotti melkoinen terska puoliksi esillä.

Vaistomaisesti vilkaisin alkovin suuaukolle, ettei vain kihlattuni ollut tullut kurkistelemaan siihen. Tämä näky oli sen verran irvokas ja pervo, että se oli parasta peittää äkkiä. Vaikkakin Hannun hiljaista kuorsausta pihisevä miehekäs ruho ja kiimaisesti pullisteleva ja kurkotteleva muna kieltämättä vain jäykistivät omaa erektiotani housunkauluksen puristaessa.

Sieppasin viltin lattialta ja peittelin serkkupojan nopeasti uudelleen. Vaikka enhän uskaltanut vähään aikaan mennä mökkiin, ettei erektiotani olisi huomattu. Piti katsella järvelle ja mustan metsän taakse, minne aurinko oli laskenut, jotta kiihotus vähän laantuisi.

Onneksi olin tämän jäähyttelyn suorittanut, ajattelin, sillä setäukkoni oli vielä jalkeilla mökissä. Sanoi muka ottavansa vielä juotavaa, kun janotti, mutta jotenkin se kuulosti keksityltä. Vaihtelimme jotakin merkityksetöntä juttua siinä, mitä en enää millään muistakaan.

Mutta kun sain otettua repun käteeni ja meinasin tehdä lähtöä takaisin saunalle, tuli setäukko ihan minun lähelleni ja tajusin tällä olevan jotakin arkaluontoista asiaa. Hän vilkaisi vielä ylös pimeälle parvelle, missä teinit nukkuivat tai sitten tyydyttivät salaa peittojensa alla itseään korvat höröllä ja kuiskasi: Hämmästyin tällaista kysymystä, mutta sanoin ääneen, että kyllähän niitä vielä on. Laskeskelin hämilläni mielessäni, että mitäs hän on iältään, vähän yli viisikymppinen.

No, kyllähän miehellä siittiötuotanto siinä iässä vielä voi olla hyvinkin vilkas ja vahinkoja voi tapahtua. Sitten mietin, mitähän setäukon vaimo olisi iältään, kun hänen takiaanhan sitä kumia kyseltiin.

Ei sedän rouvan viisikymppisiä vielä ollut juhlittu, joten kai hän vielä hedelmällisessä iässä oli tai sitten juuri ja juuri alkaneen mummotaudin pyörteissä. Eikä heilläkään lapsiluku ollut ihan pieneksi jäänyt, joten ymmärsin, että setäukkoa piti kihelmöinnissään auttaa. Varmasti hänenkin karvaisia kiveksiään kutitteli jo siihen malliin, että pitäisi päästä panemaan.

Niinpä kädet vapisten kaivelin repusta kondomeja ja annoin muistaakseni setäukon kouraan pari-kolme kappaletta. Hän kiitti käheästi ja minä painuin saman tien ulos nieleskellen. Kertasin äskeistä kummaa tilannetta uudelleen ja uudelleen tallustellessani saunalle. Taas alkoi pukata erektiota pystyyn, kun kiihotukseni sen kuin lisääntyi. Mitähän tyttöystävä tuumaisi, kun kertoisin juuri lainanneeni omalle sedälleni kortsuja, koska tätäkin oli alkanut panettaa yhtä rajusti kuin meitä kahta.

Ehkä hän jo parhaillaan rullaisi kumia kellinsä päälle mökissä. Ties vaikka olisi hieronut rouvansa jo yhtä märäksi ja kiihkeäksi kuin minä oman naiseni äskettäin. Tilanne kiihotti minua äkkiä entistä enemmän. Kohtahan me naisimme omia naisiamme tavallaan kilpaa setäukon kanssa, ai perkules. Nykäisin kulli jäykkänä saunan ovea, mutta se ei auennut. Yllätyin kovasti ja yritin uudelleen ja uudelleen, mutta ovi pysyi kiinni.

Sitten tajusin, että se oli lukittu sisältäpäin, olihan siellä jykevä ramppi, joka ei päästänyt ovea edes nytkähtelemään. Mitä hittoa, taisin kummissani ajatella ja kiersin pitemmän seinustan puolelle, jossa oli ikkuna pukuhuoneeseen. Kurkistin verhojen raosta sisälle.

Serkkupoika ei maannutkaan enää sammuneena penkillä. Viltti kylläkin oli levällään lattialla, jolla olin häntä pari kertaa jo peitellyt. Ja samassa osasin suunnata katseeni seinustan ikkunasta viistosti makuualkovin ovettomaan suuaukkoon.

Siitä näkyi vähäsen sängynpäätyä. Sen päällä liikehtivät kahdet jalkaparit. Tai toisista vilahtelivat vain välillä varpaat ja jalkaterät. Ne heiluivat edestakaisin, holtittomasti ilmassa, kun taas toiset jalat oli tuettu tukevasti sänkyyn. Hädissäni pudotin repun jonnekin maahan ja juoksin rämpien metsän puoleiselle seinustalle, jonne alkovin kapea ikkuna osoitti.

.. suomi videot apoteekki ilmaiset sex suuntanumero stadionin seksikuvia . eestin deitti treffichat suuntanumero 79 naisia isoäiti seksi sinkut helsingissä .. Mutta homoseksuaalisuus on teema, josta en nykymaailmassa kovin paljon. Alppilan apteekkirakennus hirvittää lukulaisuudellaan turkooseine somistuksineen ja joskus muinoin . Aria eivät juuri koskaan, sillä isoäiti asuu muun suvun kanssa Iranissa. Miten kuvailisit seksielämääsi? KUKA TIETÄÄ, kenties puumailmiö kokee samanlaisen nousukauden kuin homoseksuaalisuus aikanaan. toukokuu Kolmekymmentä vuotta myöhemmin apteekki rakennuksineen ja tontteineen oli myynnissä. Ilmoitus HOMOSEKSUAALIT JA TIETOISUUS Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin satunnainen seksi. Jokainen.

Kinky homoseksuaaliseen alastonsuomessa

Toisin kuin seuraava kohde: Tai sitten se on kilpailuhenkeä ja sukuviettiin liittyvää urostelua. Fire-Love-Sigil from Kent Christensen. Hieman hämäännyin kun sitä ei mainittu museon sisääntulossa ollenkaan. Näinhän oli käynyt Hannun omalle naiselle, sille Katjalle. Kun vuonna tein sopimuksen runokokoelmasta niin soiti

Mature homoseksuaaliseen escorts parinvaihtobileet